Jos et jaksa lukea tätä juttua kokonaan, lue viimeiset neljä lausetta.
Viimeksi kirjoitin siitä, että asiantuntijatyössä on suurempi riski joutua työperäiseen mielenterveysongelmaan kuin käytännön suorittavassa työssä.
Tätä haluaisin vielä vähän purkaa.
Kolmen koon riski
Asiantuntijatyössä ei monestikaan näy työn konkreettiset tulokset. Tästä syystä asiantuntijalla on riski joutua tilanteeseen, jossa näkyvimmät suoritukset elämässä konkretisoituvat kolmessa K:ssa:
1. Kokoukset
Kokouksissa asiantuntija koteloi itsensä johonkin työnteon ja turhanpäiväisen olemisen välimaastoon. Agendat suojelevat siltä, että vapaata keskustelua tunteista ja kokemuksista ei ole.
Päätökset siirtävät itse tekemisen johonkin tulevaisuuteen, ja samalla kalenterivarauksista muut näkevät, että olen kuitenkin tekemässä jotain, kokouksessa.
Kokouksissa on omaa aikaa esimerkiksi selata sosiaalista mediaa, hoitaa lasten asioita Wilmassa sekä tilata kauppakassista ruokaa.
Tätä ei kukaan halua huomata ja noteerata, koska kaikki haluavat tehdä sitä ja aina jollakin kokouksessa on agendan puolesta tähän mahdollisuus.
2. Kello
Koska asiantuntija ei voi nähdä jatkuvasti työnsä tuloksia, hän alkaa kerätä luonnollisesti noteerauksia ympäröiviltä työyhteisön ja sidosryhmien ihmisiltä.
Hän alkaa helposti tehdä normaalista poikkeavia suoritteita, kuten lähettämään sähköposteja ilta-aikaan, jotta muut näkevät, miten ahkera tai sitoutunut asiantuntija on.
Hän kertoo mieluusti, miten pitkä eilinen päivä oli ja erityisesti muistaa mainita, jos työmatkan takia työpäivät ovat venyneet. Illalla kotona puhuu jo aamun varhaisesta palaverista, töissä puhutaan, miten kiire on illalla lasten kuskauksessa.
Kello on kommunikaation ja puheen aihe ja kohde. Se on väline kertoa, miten paljon minua tarvitaan.
3. Kiire
Minulla oli taannoin yhteistyökumppani, joka vastasi mitä kuuluu -kysymykseeni aina samalla tavalla: Kauhea kiire. Nyt on kauhea kiire.
Analyysini mukaan henkilön tulokset olivat laihoja, kokemus työstä oli negatiivinen, harhakuva tarpeellisuudesta erittäin korkealla ja sitoutuminen yhdessä sovittuun oli vähäistä.
Hän oli ahkera ja tyhmä. Suhteessa omaan työhönsä.
Kiire on aivan mahtava keino kertoa tarpeellisuudesta. Se on myös mitä mahtavin merkki siitä, että nyt minulla ei ole aikaa muille, toiset ovat oman erinomaisuuteni tiellä, en tarvitse muita, minulla on tärkeämpää tekemistä kuin olla muiden kanssa.
Tämän puhetavan ylläpitäminen on varmin merkki siitä, että palikat ovat sekaisin ja työuupumus, henkinen pahoinvointi on jo nurkan takana.
Vältä kolmella peellä
Miten välttää edellä kuvatut, työperäiset mielenterveysriskit? Tähän keinoksi kolme P:tä
1. Pysähdy
Tunnista oma tilasi. Varaa kalenterista 20 % työajasta sille, että meditoit, pohdit, mietit, ajattelet. Sen lisäksi varaa vapaa-ajasta 20 % tälle samalle harrasteelle.
Pysähdy perjantaina menneen viikon äärelle, kerro ihmisille siitä, mitä merkitsivät menneellä viikolla.
Pysähdy, pysähdy ja pysähdy. Ei kerran vaan monta kertaa ja säännöllisesti. Rutiininomaisesti. Silloin menet itseesi ja muistat käyneesi.
2. Pyydä
Pyydä apua. Pyydä anteeksi. Pyydä lisää, jos tarvitset jotain. Pyydä vapaata. Pyydä lisää töitä, jos on aikaa ja resursseja. Pyydä kyytiä. Pyydä seuraksi. Pyydä, saanko halata. Pyydä, voinko keskeyttää. Pyydä ja pyydä.
Kollegani Matti kertoi vaikuttavasti, että ei ole tavannut koskaan yhtään ihmistä, joka olisi jättänyt antamatta apua, silloin, kun sitä on aidosti pyytänyt.
Pyytämällä kerrot itsestäsi. Avaat inhimillisyyden ikkunan, tunnustat muille rajasi, tarpeesi ja pärjäämättömyytesi. Avaat ikkunan rehellisyyteen.
Toiseksi kukaan ei pyydä apua sellaiselta ihmiseltä, ketä ei arvosta. Kun pyydät, kerrot toiselle, miten paljon arvostat häntä, ja se saa aikaan hyvää.
3. Palvele
Pohdi omaa työtäsi ja sitä, keitä palvelet työssäsi. Kenelle saat olla avuksi.
Palvelun sisäistäminen tarkoittaa syvällisesti sitä, että teet muista parempia, teet pienistä suuria. Sinun palvelusi avulla toiset näyttävät kauniimmilta, paremmilta, menestyksekkäämmiltä ja osaavammilta.
Palvelu on asenne, ei työtehtävä. Jokaisessa työssä voi löytää oman sisäisen palveluasenteen, ja mitä tapahtuu: sinä nautit enemmän, kun olet oikeasti olla avuksi muille. Se vaan menee niin.
Palvelu on rakkauden ilmenemismuoto ja kuka sitä voisi vastustaa. Kuka sitä ei haluaisi tehdä?
* *
Ja lopuksi vielä yksi ilmainen vinkki. Mieti arvojasi.
Helpoiten se käy niin, että katsot kalenteriin ja katsot lompakkoon. Mihin meni aikasi ja rahasi, siinä ovat arvosi.
P.S. Tämän blogipostauksen ajatukset olivat pääosin muilta kuultua, joten kiitos kaikille, kenen kanssa olen saanut aiheista keskustella.
Seuraavaksi voisinkin julkaista viisaimpien ja sivistyneimpien ihmisten ajatuksia lisää. Olen hyvä kirjuri.