On trendikästä puhua työelämän eri sukupolvista. Työelämän muutoksesta keskusteltaessa painotetaan usein, että varsinkin nuoret sukupolvet tarvitsevat työelämässä erilaisia kannustimia ja motivaattoreita. X- ja Y-sukupolvet arvostavat aiempia sukupolvia enemmän kokemuksellisuutta, vapautta ja matalaa hierarkiaa työyhteisössä.
Hyvän työnantajan tulisi tarjota uusille sukupolville uudenlainen maasto työskennellä ja toteuttaa itseään. Tämä on ehdottomasti totta, ja hyvä työnantaja tai esimies tuntee työntekijöidensä arvot.
Ruuhkavuosissa elävälle suurin kädenojennus voi olla vapaus sovittaa yhteen työ ja perhe, kun taas uraohjukselle titteli ja palkankorotus voivat olla tärkein kannuste. Työnantajalle tai esimiehelle tämä voi aiheuttaa ristiriitaisia paineita siitä, kuinka järjestää työ kannustavaksi ja oikeudenmukaiseksi kaikille.
Työntekijöitä ei voi luokitella stereotypioiden mukaan
Sukupolvista keskusteltaessa unohtuu usein kuitenkin kokonaiskuva: kenen ehdoilla työelämää rakennetaan? Työyhteisöä ei voida luoda ainoastaan nuorelle sukupolvelle, jos työyhteisössä on eri ikäisiä ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä.
Lopulta on jokseenkin epärelevanttia yrittää luokitella ihmisiä iän, sukupuolen, koulutustaustan tai elämänvaiheen mukaan. Oletukset ja liian pitkälle viety luokittelu voivat johtaa epäarvoisiin tilanteisiin työyhteisössä.
Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta on tyypillinen oletus, että sinkut ovat työyhteisössä työntekijöitä, jotka voivat joustaa loma-aikojen suhteen ja venyttää tarvittaessa työpäivää. Oletuksessa on suuri ristiriita, koska työnantaja ei voi koskaan päästä niin syvälle työntekijän elämään, että voisi määrittää juuri tämän henkilön olevan se henkilö, jonka pitää työyhteisössä joustaa. Koskaan ei voi tietää, hoitaako sinkku esimerkiksi sairaita vanhempiaan tai onko hän käymässä elämässään kuormittavaa prosessia läpi tai onko hän valinnut perheen sijasta elämäntavakseen toteuttaa itseään harrastusten kautta.
Yhteiset pelisäännöt ovat esimiehen vastuulla
Mikä sitten olisi keino toimia reilusti ja kannustavasti työnantajan tai esimiehen näkökulmasta? Tärkeämpi kysymys on, kuinka voidaan rakentaa yhteiset ja reilun pelisäännöt kaikille niin, että yksilölle jäisi mahdollisimman paljon vapautta vaikuttaa omaan työhönsä ja kannusteidensa sisältöön.
Yhdessä määritellyt pelisäännöt takaavat kaikille turvallisen ja oikeudenmukaisen työympäristön. Säännöt voidaan laatia yhdessä, mutta työnantaja tai esimies on aina se, joka nämä säännöt lopulta oikeuttaa ja hyväksyy työyhteisön raameiksi.