Hallitus on vaihtunut – Mitkä ovat vaikutukset Suomen kasvuyrittäjyyteen?
Hallitus tavoittelee 60 000 uutta työpaikkaa välineinään mm. koulutus- ja osaamistason nosto, yrittäjyys ja ekosysteemit. Kuten tiedämme, uudet työpaikat syntyvät nuoriin ja kasvaviin yrityksiin, kun samaan aikaan haasteena on säilyttää työpaikkoja suuremmissa yrityksissä. Myös edellinen hallitus nosti kasvun ja yrittäjyyden keskiöön 2020-luvun hyvinvoinnin varmistajana. Näin ollen yleisen hallitusohjelman sijasta onkin syytä tarkastella (kasvu)yrittäjyyden ja työllisyyden edistämiseen tähtääviä strategisia toimenpideohjelmia: muuttuuko mikään?
Miten nykyinen kasvuyrityspolitiikka eroaa Sipilän vastaavasta?
Työ- ja elinkeinoministeriön 5.11.2019 järjestämässä Kansallisessa Yrittäjyysfoorumissa pohdittiin yli 120:n elinkeinoelämän järjestöjen, yritysten, muiden sidosryhmien ja ministeriöiden edustajan voimin yrittäjyyden ja sen edistämisen merkityksestä kestävälle kasvulle ja työllisyydelle. Tilaisuus käynnisti samalla hallitusohjelmaan sisältyvän yrittäjyysstrategian valmistelun.
Ohessa keskityn muutamaan asiaan, joiden näen olevan Suomelle erityisen merkityksellisiä omasta perspektiivistäni entisenä sarjayrittäjänä ja nykyisenä kasvuyrittäjyysohjelmien rakentajana. Peilaan samalla tilaisuuden sisältöä myös edellisen hallituksen teettämään strategiseen toimenpidepideohjelmaan yrittäjyyden edistämiseksi. Kyseinen toimenpideohjelma ulottui hallituskausien yli vuoteen 2028. Osallistuin myöskin sen asiantuntijoiden kuulemistilaisuuteen.
Vuoden 2018 yrittäjyysstrategian selvityksen tilanneen elinkeinoministeri Mika Lintilän ”ensimmäiseksi horisontaaliseksi ja laajaksi ehdotukseksi kansalliseksi yrittäjyysstrategiaksi” maininneen mietinnön kulmakivet muodostuivat 45 konkreettisesta keinosta, joilla ”helpotetaan yritysten työllistämistä ja kasvua, luodaan kohtuullinen verotus ja parannetaan yrittäjän sosiaaliturvaa”. Näkökulma olikin luontainen ehdotuksen takana olleille Suomen Yrittäjien ex-toimitusjohtaja Jussi Järventaukselle ja kasvuyrittäjä Henrietta Kekäläiselle, joiden suurimmat huomiot liittyivät työn ja yrittäjyyden muutokseen murroksessa, sekä kansainvälisyyden ja yrittäjien jaksamisen huomioimiseen osana yleistä toimintaympäristöämme. Selvitysmiehet onnistuivat tunnistamaan useita relevantteja kehittämiskohteita, joita olivat mm. työllistämisen riski, paikallisen sopimisen lisääminen ja yleissitovuuden muutos, yrittäjän ja palkansaajan yhtäläinen työttömyysturva (työssäoloehdon täyttyminen), reilun työelämän agenda (työntekijän kokeman reiluuden ja jaksamisen ohella myös yrittäjän vastaava), myöhennetty progressiivinen yhtiöverotus, alkuvaiheen kasvuyritysten osakekannustinten veromalli, yritysten sääntelyn pienentäminen sekä yrittäjyyden asema koulutuksessa (vahvistetaan opettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa). Strategian perustana oli vahvasti yrittäjän näkökulma, kuulemma ”yrittäjän ääntä kuunneltiin paremmin kuin koskaan aikaisemmin”.
Nyt vuonna 2019 Kansallisen Yrittäjyysfoorumin 2019 avauksessa ex-pääministeri Antti Rinne asetti strategialleen uuden tavoitteen: ”Mielestäni hyvä ja realistinen tavoite meille on pyrkiä tekemään Suomesta Pohjoismaiden paras paikka yrittää”. Ero edeltävän yrittäjyysstrategian korostamaan kansainvälisyyteen oli tämän osalta merkittävä, emmehän kilpaile pohjoismaiden kesken vaan täysin globaalissa taloudessa, missä tähtikasvajamme Supercell etunenässä valittavat työvoimapulasta ja Suomen työlupaprosessin hitaudesta ja hankaluudesta. Miksi emme siis aivan perustellusti voisi pyrkiä olemaan SE paras paikka? Aalto-yliopiston kasvuyrittäjyysyhteisön nuorten jo 2010 lanseeraama vastaava tavoite on itse asiassa tänä päivänä realistisempi kuin koskaan, perinteisten kasvun moottoreiden Yhdysvaltojen ja Kiinan eläessä erittäin suuren epävarmuuden tilassa monien uusien liiketoimintojen syntymisen edellytyksiin vaikuttavan tekijän suhteen. Tilaisuus sisälsi myös paljon positiiviseksi luonnehdittavaa sisältöä linkittyen edellisen vuoden yrittäjyysstrategiaan. Elinkeinoministeri Katri Kulmuni korostikin puheenvuorossaan mm. kokonaisvaltaista elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaa, millä monipuolistetaan elinkeinorakennetta ja kannustetaan yrityksiä kasvuun, uudistumiseen ja työllistämiseen, sekä puretaan työllistämisen ja yritysten toimintaympäristöön liittyvät kasvun esteet. ”Valmisteilla on yrittäjyysstrategia, joka ottaa huomioon eri kokoiset yritykset ja nuoret kasvuyritykset. Strategia sisältää yksinyrittäjien aseman ja mikroyritysten työllistämisen edistämisen, luovan alan arvonmuodostuksen ja liiketoimintamallien kehittämisen, pk- ja midcap-yritysten kasvuhakuisuuden ja kansainvälistymisen tukemisen sekä suurten veturiyritysten kanssa tehtävän vienninedistämisen”, Kulmuni sanoi.
Myös ex-pääministeri Rinne nosti puheessaan esiin keskeiseksi katsomiaan kehittämiskohteita, kuten työvoimapulan helpottamisen ja työperusteisen maahanmuuton kehittämisen, siirtämällä työperäisen maahanmuuton valmistelun työ- ja elinkeinoministeriöön ensi vuoden alusta lähtien yhteistyössä eri ministeriöiden kesken. Kasvuyrittäjiä oli tässä asiassa selvästikin kuultu. Tämän jälkeen tilaisuudessa seurasi Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharjun mainio alustus yrittäjyyden merkityksestä kasvulle ja työllisyydelle, mikä vahvisti edelleen edellä esitetyn tavoitteen realistisuutta. Silti keskeisenä kysymyksenä on edelleenkin, miksi yrityksemme eivät kasva. Lopuksi kuulimme hallituksen puheenjohtajista, toimitusjohtajista ja yrittäjistä koostuvan paneelin keskustelun, missä tunnistettiin monia edellisen mietinnön sisältämiä mutta myös uusia ratkaisumalleja, kuten vaikkapa Alv:n alarajan nostaminen yrityksille.
Kasvuyrittäjän näkökulma – mistä ottaa oppia ja mitä tulisi tehdä?
Mielestäni näiden kahden eri strategiaversion (valmiin ja valmisteilla olevan) valossa tilanne näyttää sinänsä varsin hyvältä, olettaen, että ne nähdään aidosti toisiaan täydentävinä. Edellinen versio tunnisti mittavan määrään konkreettisia keinoja parantaa yrittäjän edellytyksiä. Nykyinen hallitus taas vaikuttaisi korostavan kokonaisvaltaista näkemystä kattaen erikokoiset (ei ainoastaan varhaisen vaiheen) yritykset, tunnistaen erityisesti yksinyrittäjyyden katalysoinnin tärkeyden työllistymisen keinona, ja lisäksi ekosysteemistä lähestymistapaa sisältäen erikokoisten yritysten ja tutkimusorganisaatioiden verkottumista ja keskinäistä vuorovaikutusta. Ei voi välttyä ajatukselta, että tavoite- ja keinovalikoima tuskin koskaan on ollut kattavampi ja relevantteihin tavoitteisiin tähtäävä. Uuden strategian ollessa vasta valmisteluvaiheessa olisi epärealistista odottaa vielä täysin konkretisoituneita keinoja. Suomi on myös kehittymässä yrittäjyyden edellytysten vertailussa positiivisempaan suuntaan, mm. Atlantin takana kasvava pakkoyrittäjyys on meillä pientä ja yrityskoko (ei määrä) kasvaa siellä lähinnä ikääntymisen vuoksi.
Tuleeko tähän tilanteeseen siis olla tyytyväinen? Kenties, mutta vain osittain. Kyseessähän on vasta suunnitelmat ja strategioiden edellytykset ratkaisevat lopputuloksen. Sille onkin olemassa äärimmäisen merkityksellinen tekijä niin yksilön kuin vallitsevan ilmapiirinkin tasolla: Asenne! Yrittäjyyden edistämisessä on lopulta kyse ihmisistä ja heidän asenteestaan yrittäjyyteen (”yrittäjyys on asenne”) ja siihen liittyvästä riskitasosta. Tuskin mikään voisi olla merkityksellisempää työttömän harkitessa (yksin)yrittäjyyttä työllistymisensä keinona, tai aloittavan yrittäjän miettiessä riskitasonsa kasvattamista harkitessaan seuraavaa kasvuloikkaa. Molemmissa tilanteissa tarvitaan päätöksen tueksi asiantuntevaa tukea. Hallitus aivan oikein korostaakin yrittäjyyden tuntemusta lisäävän koulutuksen merkitystä, sekä virkamieskunnan kykyä palvella (potentiaalisten ja jo toimivien) yrittäjien kohderyhmää. Aalto-yliopistossa (kasvu)yrittäjyyttä jo pidempään edistäneenä näen koulutustavoitteen konkretisoitumisen (vähintäänkin) korkeammalla koulutusasteella, ja työ etenee myös muilla tasoilla.
Mutta myös virkamieskunnan kykyyn palvella menestyksellisesti yrittäjiä voidaan vaikuttaa lisäämällä heidän tietojaan, taitojaan ja näkemystään lanseeratuista tavoitteista. Voidaankin kysyä, kuinka hyvin heidän piirissään tunnetaan vaikkapa innovaatioiden, yrittäjyyden ja ekosysteemien luonnetta, ”sielunmaisemaa” ja menestystekijöitä tukemaan tuohon maailmaan astumista harkitsevaa tai siellä jo toimivaa kansalaista?
Olli-Pekka Mutanen, olli-pekka.mutanen@aalto.fi
Kirjoittaja toimii Aalto-yliopiston Tuotantotalouden laitoksella kahden kasvuyrittäjyyssivuaineohjelman arkkitehtina ja vastuuopettajana.