Ratkaisu on helppo, kun jääkaapista löytyneen elintarvikkeen parasta ennen -päiväys alkaa olla ohitettu.
Joko syön sen, valmistan siitä jotain ruokaa tai kenties pakastan sen myöhempää käyttöä varten. Täysin pilaantuneen tuotteen heitän vain suoraan biojätteeseen.
Mutta entä jos oman kehon parasta ennen -päiväys alkaa olla lähellä eikä sama vanha hyvä työ enää onnistu? Mitä vaihtoehtoja minulla on käytössä tai jää jäljelle?
Näitä asioita moni tälläkin hetkellä pohtii.
Suurimman pohdinnan äärellä ovat henkilöt, joiden työura on alkanut suoraan peruskoulusta ja koostuu pääosin samoista fyysisistä työtehtävistä. Työssä ei ole tarvinnut seurata tarkasti työelämän uusimpia tuulia, ja muotivirtaukset ovat olleet lähinnä vain juttuja iltapäivälehtien sivuilla. Palkka työstä on ollut hyvä, eikä tarvetta muutokseen ole ollut.
Duunarin ongelma
Otetaan esimerkiksi rekkamies.
Hän on ajanut rekkaa samassa yrityksessä jo yli 30 vuotta ja tätä ennen ollut pitkään toisen yrityksen palveluksessa, työhistoria ei ole rikkonainen tai koostu pätkistä.
Rekkamies on aina ollut hyvä ja tunnollinen kuski. Koulut jäivät aikoinaan käymättä, eikä tietokonetta ole tarvinnut käyttää – vaimo sen taidon hallitsee, ja puhelinhan on vain soittamista varten.
Ulkomaillakin satunnaisesti käydessä on aina suomella pärjännyt. Itsenäinen liikkuva työ on ollut juurikin sitä, mitä rekkamies on aina halunnut, toimisto ahdistaa ajatuksenakin.
Päivät ovat olleet pitkiä, mutta maantiellä on ollut se jokin vapaudentunne.
Rekkamiehelle sattuneen työtapaturman jälkeen olkapää ei kuitenkaan enää kestä fyysistä rasitusta ja ura rekkamiehenä on ohi. Muutoin toiminta- ja työkykyä riittää, ja täysin työkyvyttömäksi häntä ei voida luokitella.
Mihin sijoitetaan nykyisillä työmarkkinoilla tämä rekkamies?
Tilanne työmarkkinoilla
Ollaan tilanteessa, jossa tulisi osata määrittää, mitä sellaista osaamista rekkamiehellä on, jota voisi käyttää suoraan nykyisillä työmarkkinoilla tai jossain toisessa työtehtävässä tai ammatissa.
Millä tavalla voidaan hyödyntää tai muokata rekkamiehen osaamista? Onko rekkamiehellä kykyä oppia uutta, ja mitä uutta kannattaa opetella? Kenen vastuulla on tämän kaiken selvittäminen, ja kuinka rekkamies voi vielä työelämässä jatkaa?
Suomalainen työelämä muuttuu edelleen vahvasti. Osaamisen olisi hyvä olla laaja-alaista. Yksilön olisi myös kyettävä sujuvasti mukautumaan uuteen tapaan toimia ja hallita laaja määrä erilaista osaamista sekä olla myös itse vastuussa oman osaamisensa päivittämisestä.
Työtehtäviä yhdistelemällä työntekijöiden määrää on voitu supistaa, ja samalla yksilön tehtäväkenttä on laajentunut. Matalan osaamistason tehtävät tai avustavat työtehtävät ovat vähentyneet merkittävästi, eikä näihin tehtäviin tahdo enää riittää palkkarahaa.
Palveluyhteiskuntaa ei oikein enää sanan varsinaisessa merkityksessä ole, palvelemme osittain itse itseämme.
Entä rekkamies?
Rekkamiehen tilanne voi vaikuttaa melko epätoivoiselta, mutta usein ihmisen oma toiveikkuus ja motivaatio hyvän tulevaisuuden tekemiseen ratkaisevat lopputuloksen.
Vastuuta työuran jatkumisesta, yllättävienkin tilanteiden jälkeen, ei voida täysin laittaa työelämän tai muun järjestelmän hoidettavaksi tai syyksi, vaan asia koskettaa kaikkia osapuolia tasavertaisesti.
Yhteiskunta on näihin hankaliin tilanteisiin rakentanut myös toimintamallit, joiden kautta pyritään saamaan yksilön motivaatio ja työelämän mahdollisuudet kohtaamaan.
Näistä esimerkiksi rekkamies voi hyödyntää ammatillisen kuntoutuksen toimintakenttää, jonka tavoitteena on saada rekkamies mahdollisimman nopeasti takaisin terveydentilaan soveltuviin työtehtäviin, toivottavasti pysyvällä ratkaisulla.
Tilanne tulevaisuudessa
Työelämän pyörteissä mukana olevien, tätä työelämän rakennetta rakentavien tai ylläpitävien, kannattaa ehkä pysähtyä hetkeksi ja miettiä, voisinko minä olla osaltani luomassa työelämään entistä parempia malleja, joissa olisi mahdollisuus työskennellä nykyistä joustavammin elämän erilaisten vaihteluiden aikana tai niiden jälkeen.
Joustavuudesta on hyötyä, olipa sitten kyseessä tilanne, jossa kehon parasta ennen -päiväys alkaa häämöttää, tai tilanne, jossa elämä työn ulkopuolella vie aiempaa enemmän aikaa. Aina ei ehkä kannata vain odottaa, että jostain muualta tulee ratkaisu haasteisiin.
Pieni muutos omassa toiminnassa voi olla suuren alku työelämässä.