Psykologi Howard Gardner ja useat muut tutkijat ovat osana omia teorioitaan ja mallejaan tuoneet esille ”thinking outside the box” -ajattelua. Siitä on tullut osa suomalaistenkin työpaikkojen käsitteistöä. Useimmiten sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa substanssiosaamista vailla oleva henkilö tuodaan pohtimaan ammattilaisten kanssa jotain heille tuttua asiaa.
Laatikon ulkopuolelta tulee uusia, yllättäviä ja erilaisia näkökulmia, joita sisäpuolella olevat voivat omassa kehitys- ja oppimisprosessissa hyödyntää. Tuote, palvelu, ajattelutapa, prosessi tai toiminto voi näin kehittyä yllättävään ja positiiviseen suuntaan.
Kysymys on yksilötasolla luovuuden yhdestä osa-alueesta. Kannattaa ajatella välillä erillä tavalla kuin ennen. Voi oppia. Luovuuteen ja uuteen ajatteluun ryhtyminen vaatii työpaikoilla paljon rohkeutta ja uskallusta – siis aitoa oman itsensä tai tiimin ajattelutavan muuttamista.
Meissä on syvään juurtuneena ominaisuutena halu kokea turvallisuuden tunnetta ja etsiä sitä. Suurimmalla osalla meistä turvallisuuden tunne lisääntyy, jos kehittäminen ja oma ajattelu kulkevat jokseenkin samoja latuja kuin eilenkin. Omasta turvallisuuden tunteesta käsin voidaan sitten lisätä joitain luovuuden elementtejä tai tehdä ajattelutavan muutoksia, mutta ne ovat useasti vain pieniä ”parannuksia” vanhaan malliin.
Kaipaan itsekin enemmän rohkeaa ajattelun uudistamista ja ajattelutapojen sekoittamista!
Miksi makkaraa syödään?
Tuli mieleen tarina. Elintarvikevalmistaja haluaa rakentaa uuden tuotantolinjan makkaran valmistamiseen. Sen kapasiteettia pohditaan, teknisiä ratkaisuja, toiminnallisuutta, turvallisuutta ja kaikkea, mitä tuotantolinjan rakentamiseen oleellisesti liittyy.
Töitä tehdään puoli vuotta, linjasta tulee hieno, tehokkaampi ja turvallisempi kuin entinen. Rahaa on toki kulunut suunnitteluun, ja toteuttamiseen liittyy liiketoimintariskejä. Silti hallitus on siunannut perustellun projektin. Loppuvaiheessa tiimiin tulee markkinoinnin osastolla juuri aloittanut ihminen, jonka tehtävänä on kertoa julkisuuteen uudesta hankkeesta.
Ensimmäisessä projektitiimin kokouksessa markkinoinnin ihminen aivan aluksi kysyy: miksi ihmeessä ihmiset syövät makkaraa?
Ensin ajattelemme, että onpa aika moukkamainen kysymys. Epäkunnioittavaa halveksia toisten tekemää työtä. Saatamme ajatella, että henkilö ei voi olla alalle ja firmaan sopiva, sitoutunut tekijä, koska noin haastaa. Onko tällä kysyjällä joku ongelma, kun ihmiset syövät makkaraa? Onko makkaran syöminen hänelle epäeettinen teko vai miksi hän on noin hyökkäävä?
Tai sitten otamme kysymyksen juuri sellaisena: raikkaana kysymyksenä, joka palauttaa meidät perusasioiden äärelle. Kysymys haastaa positiivisesti pohtimaan koko toiminnan tarkoitusta ja yrityksen tulevaisuuden olemassaolon perustetta. Se tulee ulkopuolelta – outside the box.
Tekniikan tohtori ja teologi pohtivat yhdessä
Miksi kirjoitan tästä laatikon ulkopuolisesta ajattelusta ja sen tärkeydestä?
Kahdesta syystä.
Ensinnäkin diversiteetti ja erilaisuus, erilaisten ihmisten yhdessä tekeminen, on meille innomanilaisille tärkeä arvo. Toimintatapamme on tehdä ongelmanratkaisua, kehitystä ja suunnittelua yhdessä siten, että saman asian ääressä keskustelevat eri koulutuksen saaneet ammattilaiset yhdessä.
Jokapäiväisestä elämästämme on tuttu tilanne, jossa tekniikan tohtori, markkinointiekonomi, sosiaalityöntekijä ja teologi pohtivat yhdessä applikaation käyttökokemusta. Haluamme pitää moniammatillisen, -äänisen, -puolisen ja -arvoisen tiimin hereillä ja aktiivisena. Mutta ennen kaikkea haluamme, että tämän myötä asiakkaamme saisivat parasta mahdollista laatua oman toimintansa kehittämiseen. Asiakkaita varten me haluamme itse kehittyä.
Asiantuntija oppii TET-harjoittelijalta
Toinen syy on henkilökohtainen.
Otin täksi viikoksi mukaan työhöni TET-harjoittelija Leon. Ysiluokkalaisilla on viikon TET eli työelämään tutustumisjakso, jonka tavoitteena on harjoitella työelämätaitoja ja nähdä aikuisten elämää työssä.
Olen joutunut ja saanut kääntää tämän asetelman päälaelleen. Olen itse saanut kunnian työskennellä nuoren miehen kanssa tämän viikon. Olen tutustunut nuoren ajattelutapaan, keskustellut paljon ja oppinut valtavasti.
TET on ollut minun tutustumis- ja oppimismatka tulevaan sukupolveen. Heidän kanssaan tulen itsekin vielä työskentelemään ja siksi olen ollut innoissani mukana TET:ssa. Koko viikko on mennyt vähän kuin ”outside the box”. Miten valveutunutta ajattelua, miten hyvää kielitaitoa ja miten sujuvaa asioiden yhdistelyä!
Ja lopulta, millainen tuotekehityspotentiaali on siinä, kun teini alkaa visioida kehitteillä olevaa applikaatiota. Täysiveristä ammattilaisuutta. Kiitos Leolle!
Rohkeutta kaikille kurkistella ulos ikkunoista, astua ulos laatikosta ja mennä naapurin tontille!