PK-yritysten innovaatiotoimintaa tuetaan monin tavoin, ja asiantuntijoita yritysten auttamiseksi löytyy moneen lähtöön. Mitkä ovat parhaat käytännöt, joiden avulla PK-yrityksissä kehittyy kansainvälisesti merkittäviä uusia tuotteita, palveluita ja liiketoimintamalleja?
Pienet ja suuret yritykset ovat erilaisia
Aloitin työurani PK-yrityksessä. Yrityksen nimi oli Lammin Betoni Oy, joka päätti 1980-luvun puolivälissä aloittaa merkittävän tuotekehityshankkeen Teknillisen korkeakoulun kanssa. Pääsin viiden diplomityöntekijän ryhmään kehittämään uusia betoniharkkoja. Perehdyin erityisesti harkkorakentamisen työmaatekniikkaan.
Valmistuttuani diplomi-insinööriksi sain ensimmäisen työpaikkani kyseisestä yrityksestä. Minusta tuli kehitysinsinööri. Vastasin uuden harkkomalliston kehittämisestä ja sen tuotteistamisesta pientaloiksi – syntyi Lammi-Kivitalot Oy. Olin erinomaisessa opissa. Pääsin pienessä yrityksessä näkemään kaiken: markkinoinnin, myynnin, tuotannon, henkilöstöhallinnon ja tuotekehityksen. Asioita ratkottiin nopeasti ja ketterästi. Keskustelut käytiin suoraan toimitusjohtajan kanssa, joka omisti yrityksen ja oli täten myös hallituksen puheenjohtaja. Toiminta oli läpinäkyvää ja menestyksekästä.
Sittemmin olen työskennellyt paljon suurten ja kansainvälisten yritysten kanssa, joissa eri toiminnot ovat siiloutuneet ja toiminta on monella tavoin jäykempää. Tuotekehitys on oma kokonaisuutensa, ja sen johto käy jatkuvaa kamppailua asemastaan yrityksen johtoryhmässä muiden toimintojen kanssa. Taistelu resursseista ja tuotekehityksen omasta painoarvosta on jatkuvaa.
Miten PK-yritys eroaa suuresta yrityksestä
innovaatiotoiminnan suhteen?
Mitä olen oppinut PK-yritysten innovaatiotoiminnasta vuosikymmenten aikana? Miten se eroaa suurten yritysten innovaatiotoiminnasta? Mitä PK-yritykset voisivat oppia suurilta yrityksiltä?
Oppi 1: Kaikilla on innovaatiotoimintaa
Keskustellessani erään PK-yrittäjän kanssa hän sanoi, ettei heillä ole innovaatiotoimintaa. Yrityksellä oli kuitenkin hyvässä kunnossa olevat tuotteet ja palvelut. Liiketoiminta oli menestyksekästä. Kysyin, miten tuotteet ovat syntyneet. Hän sanoi, että he toimivat asiakassuuntautuneesti ja myyvät sitä, mitä asiakkaat haluavat ostaa. Yrityksellä oli siis aivan selvästi innovaatiotoimintaa, mutta he eivät olleet mieltäneet sitä sellaiseksi. PK-yrityksissä tehdään eri toimintoja tarpeen mukaan, eikä toimintoja osata aina eriyttää toisistaan. Tällöin myös kehittäminen on haasteellista – ei tiedetä mitä pitäisi kehittää, kun kaikki toiminnot ovat yhtä ja samaa.
Oppi 2: Tarvitaan Visio ja Strategia
Moni PK-yritys kehittää toimintaansa vain idealähtöisesti. Saadaan jokin hyvä idea, jota lähdetään viemään eteenpäin. Haasteisiin törmätään viimeistään siinä vaiheessa, kun ollaan hakemassa idealle ulkopuolista rahoitusta esimerkiksi Tekesistä. Tällöin törmätään kysymyksiin visiosta, markkinoista, asiakkaista, resursseista, prosesseista, nykyisistä ja tulevista tuotteista, liiketoimintamallista ja yrityksen liiketaloudellisista lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteista.
Usein rahoittajan kysymyslista herättää yrityksessä ymmärryksen, että nyt tarvitaan laaja-alaisempaa systemaattista kehittämistä. On lähdettävä miettimään visiota ja tehtävä strategia, joka tukee myös tuotekehitystä lyhyellä ja pitkällä aikajänteellä.
Oppi 3: Täytyy ymmärtää systemaattinen
toimintamallien ja prosessien kehittäminen
Suuret yritykset ymmärtävät, että ne tarvitsevat systemaattisia toimintamalleja ja prosesseja. Haaste on löytää aikaa näiden kehittämiseksi. Suuret yritykset ymmärtävät, että ne ovat aina jäljessä toimintojen mallintamisen suhteen. Nokian matkapuhelinliiketoiminnan menestysvuosina olin kuuntelemassa toimitusjohtaja Jorma Ollilaa Finlandia-talolla. Hän mainitsi suurelle kuulijajoukolle, että Nokian innovaatiotoiminnan prosesseja täytyy terävöittää. Hän totesi, että yrityksen käytännöt olivat päässeet ”villiintymään” liikaa, ja että tarvitaan selkeämpää systemaattisuutta ja läpinäkyvämpiä prosesseja.
PK-yritykset eivät aina ymmärrä toiminatamallien ja prosessikuvausten merkitystä. Ajatellaan, että ollaan niin pieniä, että asiat ratkeavat ”kahvikupin ääressä”. Näin ei kuitenkaan ole. Jo muutaman hengen yrityksessä syntyy erilaisia käsityksiä parhaista toimintatavoista, ja silloin ei toimita yhtenäisesti ja johdonmukaisesti. Resursseja hukataan turhaan.
Oppi 4: Toimintamallit ja prosessikuvaukset on rakennettava
järeämmiksi kuin mitä nykyinen liiketoiminta akuutisti tarvitsee
PK-yritykset, joissa ymmärretään tulevan kasvun vaatima toimintojen mallintaminen, antavat hallitulle kasvulle mahdollisuuden. Liian usein törmään tilanteeseen, jossa toiminta on kriisiytynyt, koska yrityksellä ei ole kokonsa mukaisia mallinnettuja toimintatapoja tuotekehityksen tekemiseen. Järkevä prosessien mallintaminen tarkoittaa dokumentoitua ymmärrystä lyhyen ja pitkän aikavälin tarpeista.
Yllätyksekseni olen huomannut, että usein PK-yrityksessäkin nähdään selkeästi viiden vuoden päähän. Tällöin innovaatiotoimintaan syntyy selkeät toimintamallit, joilla pärjätään huomattavasti kohonneen volyymin ja kasvaneen henkilöstön kanssa. Toimintamallien määrittely on prosessi, johon koko johtoryhmän kannattaa osallistua. Tällöin merkitystä ei ole vain syntyneellä dokumentaatiolla, vaan myös kaikella sillä keskustelulla ja vuorovaikutuksella, mikä tapahtuu määrittelyjen aikana.
Oppi 5: ”Nakkilan konepajassa” on samat ongelmat
ja ratkaisut kuin maailman suurimmissa yrityksissä
Onko suuren yrityksen ja pienen yrityksen innovaatiotoiminnassa eroa? Kyllä, niissä on eroja, kuten edellä olen kuvannut. Mutta niissä on myös paljon samaa. Pohjimmiltaan perusilmiöt ja haasteet ovat pienillä ja suurilla yrityksillä samat. Molemmissa tarvitaan hyvää johtamista ja kykyä muutokseen. Innovaatiotoiminnan lähtökohta on muuttaa yrityksen tuotteita, palveluita ja liiketoimintamalleja. Tämä tarkoittaa myös monesti kykyä muuttua itse.
————————————-
Fakta 1: Suomi on innovaatiotoiminnan suurvalta
Suomi on yksi maailman innovaatiointensiivisimmistä maista BKT:hen suhteutettuna. Olemme samassa joukossa Korean, Israelin, Japanin, Ruotsin ja Itävallan kanssa. Näissä maissa innovaatiopanostusten bruttokansantuoteosuus oli 4,2-2,9 prosenttia vuonna 2015 (kuva).
Kuva: Tutkimus- ja kehityspanostus eri maissa. Lähde: OECD, Science and technology 2017
Fakta 2: Eniten veronmaksajien rahoja
panostetaan PK-yritysten innovaatiotoimintaan
Suomen merkittävin julkinen innovaatiotoiminnan rahoittaja on Business Finland, joka syntyi, kun vuoden vaihteessa yhdistettiin Tekes ja FinPro. Business Finland valitsee asiakkaiksi kansainväliseen kasvuun tähtääviä yrityksiä, joilla on loistava tiimi, osaamista ja intoa kansainväliseen kasvuun, riskinottokykyä sekä riittävästi omarahoitusta ja resursseja. Vuonna 2016 Business Finlandin yritysrahoituksesta 77% suunnattiin PK-yrityksille (kuva). Euroina tämä tarkoittaa 284 milj. euroa. Eli julkinen taho ainakin yrittää tuella ohjata PK-yrityksiä innovaatiotoiminnan pariin.
Uutena palveluna Business Finland on tuonut markkinoille Innovaatiosetelin PK-yrityksille, joilla on uusi kansainvälistä kasvupotentiaalia omaava tuote- tai palveluidea ja jonka eteenpäin viemiseksi yritys tarvitsee ulkopuolista osaamista. Innovaatiosetelin avulla on tarkoitus löytää yrityksille uusia avauksia liiketoimintansa kasvun tueksi ja kannustaa yrityksiä innovaatiotoiminnan piiriin. Myös meillä Innomanissa on paljon kokemuksia Innovaatiosetelistä, jota on käytetty lukuisissa PK-yrityksissä yllä blogissani esitettyjen haasteiden ratkaisemiseen.
Kuva: Tekesin rahoituksesta suurin osa PK-yrityksille. Lähde: Tekes
Lue lisää innovaatiotoiminnasta:
https://www.innoman.fi/palvelut/innovaatiotoiminta/