Herään aamulla ja väsynein silmin katselen ensimmäistä kertaa itseäni peiliin. Aluksi en näe kuin sumuisen hahmon, mutta muutaman kerran jälkeen alan katsoa yhä tarkemmin. Mietin tulevaa päivääni, ja mieleeni herää kysymyksiä, kuten, minkälainen päivä tästä päivästä tulee ja miten teen siitä mukavan.
Työpäivän jälkeen katson taas siihen samaan peiliin ja mietin, onnistuinko tai teinkö päivästäni hyvän.
Palautteen saan välittömästä, sillä fiilikseni näkyy suoraan peilistä. Ilmeet, eleet ja tunne välittyvät vahvasti peilin kautta. Vaikka kaikki tänään ei mennyt putkeen, niin tunnen arvostusta työhöni ja tekemiseeni.
Käyn ajatukset ja tilanteet läpi, ja haluan oppia niistä. Annan kritiikkiä, mutta haluan muistaa asiat, mistä olen oikeasti onnellinen. Ne pitävät kokonaisuuden kasassa.
Mistä saan motivaationi elämää ja työtä kohtaan?
Se ei synny itsestään, vaan tunne syntyy, kun asennoituu oikein ja tekee asioita sydämellä. Silloin kun sydän ei pysy tahdissa mukana, motivaatiota kasvattavat hyvinkin pienet arjen ilot. Tunne siitä, että olet tervetullut ja haluttu, tai siitä, että muut luottavat sinuun. Sanojakaan ei aina tarvita vaan pelkkä tunteen välittyminen tuo hyvän olon.
Se on kuin katsoisikin peiliin useita kertoja päivässä tietämättään.
Tehdään yhdessä, iloitaan yhdessä ja vietetään hyvä päivä. Eikö ajatus tunnukin hyvältä? On mukava lähteä töihin ja tehdä töitä ympäristössä, missä edellä mainitut asiat toteutuvat. Kaikki kuitenkin joutuvat ponnistamaan omalla kohdallaan ja itsenäisesti.
Peiliin katsominen on tärkeää, sillä se antaa mahdollisuuden tehdä tästä päivästä entistä paremman.
Cheers,
Anton