Hyvä ystäväni Prof. Heikki Kleemola työskenteli pitkään VTT:llä mm. Tuotteet ja tuotanto -tutkimusalueen johtajana. Kerran jutellessamme hän kertoi asiakkaasta, jolla oli pitkään jatkunut ja erittäin kalliiksi tullut laatuongelma. Yritys kuitenkin kieltäytyi itsepintaisesti tarjotusta avusta ja ilmoitti ratkaisevansa sen omin voimin. Ikävä kyllä myös ongelma osoittautui hyvin itsepintaiseksi eikä suostunut ratkeamaan. Heikki oli asiasta ärtynyt, koska oli varma, että kyseisen teknologia-alueen tutkimusryhmä olisi löytänyt siihen nopeasti ratkaisun. Hän totesikin: ”jos sulkee oven niin pitäisi ensin varmistaa, että sisäpuolelle jää enemmän kuin ulkopuolelle” sekä ”Suomessa on aika vähän yrityksiä, joiden kohdalla tämä toteutuu”.
Päämiesvetoiset verkostot toimivat hyvin, mutta eivät uudista radikaalisti pk-sektorin toimintaa
Molemmat Heikin lausunnot sopivat erittäin hyvin yritysverkostoihin, jotka ovat aivan liian vähän hyödynnetty voimavara. Meillä on erinomaisia päämiesvetoisia alihankintaverkostoja. Usein mainitaan meriklusteri lippulaivanaan Meyerin Turun telakka. Auto- ja elektroniikkateollisuus ovat globaalisti merkittävimpiä alihankintaverkostojen hyödyntäjiä. Suomessa on esimerkkejä molemmista eli Uudenkaupungin autotehdas ja Nokia. Myös suuret kansainväliset konepajayhtiöt johtavat tehokkaasti omia alihankintaverkostojaan ja työllistävät lukuisia pk- ja midcap-yrityksiä.
Tilanne kuitenkin muuttuu, kun pienet ja keskisuuret yritykset alkavat rakentaa tasavertaisina omia toimialojen rajoja rikkovia uusia verkostoja enemmän tai vähemmän puhtaalta pöydältä. Mielikuvatasolla sitä voisi verrata porukkaan, joka päättää ruveta harrastamaan tosissaan jalkapalloa, mutta kellään osallistujalla ei ole tarkkaa tietoa pelikentästä, tarvittavista varusteista tai pelin säännöistä. Puhumattakaan eri pelaajien rooleista tai pelistrategioista.
Uudet verkostot vaativat uusia toimintatapoja
Kyseessä on kompleksinen haaste, ja omien havaintojeni pohjalta olen tullut siihen tulokseen, että voittajatiimin pitää noudattaa seuraavia sääntöjä:
–Verkoston rakentaminen pitää hoitaa projektina, jolla on selkeä organisaatio, budjetti, tavoitteet ja aikataulu. Kun yritys nimittää henkilön projektiin, niin hänelle pitää myös antaa tarvittava aika ja muut resurssit, eli hänet pitää näiltä osin vapauttaa täysin oman yrityksen tehtävistä.
–Verkosto pitää alusta lähtien mieltää erilliseksi liiketoiminnaksi, jonka voitonjakoperusteet on jo alussa määritelty. Sille täytyy mahdollisimman pian myös rakentaa oma organisaatio, strategia, liiketoimintamalli, tulostavoitteet ja roadmap.
–Jokaisen osallistujan on lähtökohtaisesti mietittävä, mitä annettavaa omalla yrityksellä on verkostolle, eikä mitä hyötyä siltä yritetään saada. Omaan pussiin pelaaminen huomataan nopeasti, ja se hajottaa yhteistyön edellytykset.
Ulkopuolinen tuki on merkittävässä roolissa
Suomessa on käynnissä useita laajoja julkisrahoitteisia ekosysteemihankkeita. Esimerkiksi Business Finlandin rahoittamia ekosysteemihankkeita oli 3.9.2018 käynnissä yhteensä 16 kappaletta. Lisäksi ELY-keskuksilla on lukuisia alueellisia hankkeita. Merkittäviä teollisuusalakohtaisia ekosysteemitoimijoita ovat DIMECC ja CLIC-Innovation. Itse tunnen parhaiten teknologiateollisuuden alueella toimivan DIMECCin. Yritys on puskenut ihailtavan hienosti läpi SHOK-rahoituksen loppumisen aiheuttaman myräkän. Kiitokset tästä kuuluvat Tj. Harri Kulmalalle, yhtiön henkilöstölle ja hallitukselle sekä tietenkin osakaskunnan vankkumattomalle tuelle.
Pk-yritysverkostojen muodostamiseen tarvittaisiin kehityksen nopeuttamiseksi kipeästi uutta rahoitusta. Business Finlandin Co-creation ja Co-Innovation hankkeet ovat hyviä avauksia, mutta ne ovat tutkimuspainotteisia ja vaativat suhteellisen pitkän aikajänteen. ELY-keskuksilla on toimintaan periaatteessa hyvin sopivaa rahoitusta, mutta ne toimivat paikallisesti, joten alueellisesti laajempien verkostojen rakentaminen on niille haasteellista. Olisikin selkeä tarve Innovaatioseteli- tai KEHPA-tyyppiselle verkostoihin suunnatulle rahoitusinstrumentille.
Verkottamista edistäville toimijoille selkeä tilaus
Kun eri alueilla toimivat suhteellisen tasavertaiset yritykset alkavat rakentaa yhteistä liiketoimintaa, niin yhden osallistujayrityksen asettuminen vetäjän rooliin aiheuttaa usein eturistiriitoja, jotka vaikeuttavat hankkeen läpivientiä ja saattavat johtaa umpikujaan. Ulkopuoliset asiantuntijat pystyvät tarkastelemaan tilannetta puolueettomasti. Lisäksi ne voivat toimia ideointivaiheessa erilaisten työpajojen fasilitaattoreina ja myöhemmin integraattoreina, kun organisaatiota ja liiketoimintamalleja hahmotetaan. Niillä on myös yleensä hyvä asiantuntemus verkostojen rakentamisesta ja resursseja panostaa hankkeeseen, kun sitä vaaditaan esimerkiksi kuormitushuippujen tasaamiseksi.
Kiinnostuitko? Varaa tunnin veloitukseton konsultaatio, miten Innoman voisi olla teille hyödyksi.